Vertaisryhmämentorointi työssä oppimisen tukena

Kolme vinkkiä VERMEilyyn!

VERME eli vertaisryhmämentorointi on hyväksi havaittu uudenlainen väline ja tapa työyhteisön osaamisen kehittämiseen. Erityisesti oppilaitosmaailmassa tätä hyödynnetään nykyään jo yleisesti. Vermessä kyse ei ole mentori-aktori (kisälli-oppipoika) -suhteesta, jossa kokenut mentoroi kokematonta, vaan lähtökohtana ryhmälle on nimenomaan se, että osallistujat ovat vertaisia kollegoja. Kaikki oppivat toisiltaan. Toisilla ryhmässä voi olla enemmän kokemusta, hiljaista tietoa ja osaamista, mutta oppiminen on vastavuoroista ja myös kokemattomampien näkökulmat ovat yhtä lailla arvokkaita.

Vertaismentoroinnin tavoitteena on tukea osallistujien ammatillista kasvua, omien työtehtävien hoitamista, ongelmanratkaisua ja yhteisen arjen jakamista. Vertaismentoroinnissa annetaan aikaa pysähtyä ja käydä keskustelua itselle tärkeistä ammatillisista asioista. Tieto siirtyy yhdessä tekemisen ja dialogin kautta. Prosessin alussa ryhmä tekee yhdessä suunnitelman käsiteltävistä teemoista.

Olen tähän poiminut kolme esimerkkiä siitä, miten organisaation ja työyhteisön sisällä tai toisaalta laajemmissa opetustoimen verkostoissa (eri oppilaitokset/koulut/kouluasteet) VERME -toimintaa voi hyödyntää. Ja kaikkia näitä olemme siis Opelix – osaava oppilaitos -hankkeen monipuolisen verkoston toiminnassa toteuttaneet. Meillä ryhmän suositeltu koko on ollut noin 5-9. Näissä verkoston yhteisissä ryhmissä kehitetään oman työn toimintamalleja, opitaan toisilta ja jaetaan hyviä käytänteitä yli yksikkö- ja organisaatiorajojen, tehdään oman toiminnan arviointia, vahvistetaan keskinäisiä verkostosuhteita, rakennetaan arjen työtä tukevia, konkreettisia työkaluja sekä käytäntöjä, parannetaan työhyvinvointia ja opitaan dialogin taitoja.

1) Perehdyttäminen
VERME on erinomainen toimintamalli perehdyttämiseen. Ryhmässä uudet työyhteisöön tulevat ja kokeneet konkarit pääsevät jakamaan osaamista. Kokeneet konkarit voivat siirtää tietoa uusille. Ammatillisen ”hiljaisen tiedon” lisäksi siirretään toimintatapoja ja niistä päästää käymään yhteistä keskustelua. Ryhmässä on tärkeää olla avoin myös uusien työntekijöiden soppaan heittämille näkökulmille. Tämä tarjoaa hienon mahdollisuuden ehkä hieman tuulettaa ja kyseenalaistaa organisaation totuttuja tapoja.

2) Erilaisten tehtävänkuvien, ammattinimikkeiden, työtehtävien yhdistämät ryhmät
Olemme verkostossa toteuttaneet lukuisia ryhmiä, jossa osallistujia yhdistävänä tekijänä on ollut jokin opetustoimen tehtävänkuva. Ryhmiä on toteutettu myös opetustoimen tukihenkilöstölle, ei vain opettajille. Omia ryhmiä on ollut esimerkiksi opinto-ohjaajille, kouluohjaajien ja ammatillisten ohjaajien yhteinen ryhmä, erityisopetuksen parissa työskenteleville, sihteereille, esimiehille/rehtoreille. Keskeistä näissä ryhmissä on yhteisten haasteiden ja mahdollisuuksien löytäminen ja näistä keskusteleminen. Ryhmissä saa tukea toisilta ja mahdollisuuden keskustella juuri omaan tehtävään liittyvistä ammatillisista asioista kollegojen kanssa. Nivelvaiheyhteistyö yli kouluasterajojen on koettu positiivisena sekä sen huomaaminen, että henkilöstö painiskelee samojen asioiden kanssa eri kouluasteillakin.

3) Työuran loppupuolella olevien tukeminen
K-55 ryhmä perustettiin tukemaan työuran loppupuolella olevia opettajia yms. henkilöstöä. Ikä ei ollut pääsylippu ryhmään, tärkeintä oli ajatus siitä, että kokee sopivansa ryhmään ja on jo tehnyt pitkän uran. Ryhmässä keskeisiä teemoja olivat työkyvyn ylläpitäminen, muutospaineissa jaksaminen, iän tuomat haasteet ja työn uudet, tiukentuvat vaatimukset. Vertaisryhmä koettiin mahtavana tukena tuomaan eväitä ja uutta potkua oman työhyvinvoinnin ylläpitämiseen.

Vain mielikuvitus on rajana siinä, miten vermeilyä voi hyödyntää ja toteuttaa. Kannattaa lähteä rohkeasti kokeilemaan! Omat kokemukseni ja osallistujien palautteet ovat olleet kannustavia ja vahvistavat sitä käsitystä, että vertaisryhmämentorointi todella on erinomainen osaamisen kehittämisen ja jakamisen menetelmä.